 |
| Kuvataiteilija Irina Sitdikova Kemin historiallisessa museossa. Kuva Ari Vuorela. |
Muinaiset kreikkalaiset uskoivat, että pohjoistuulen tuolla puolen on outo ja ihmeellinen maa, Hyperborea, missä aurinko nousi ja laski vain kerran vuodessa ja mihin auringon jumala Apollo pakeni viettämään talvea äitinsä sukulaisten titaanien luokse. Kuvataiteilija Irina Sitdikovan mukaan Kuolan niemimaalla nykyiset asukkaat hellivät ajatusta, että tämä tarunhohtoinen pohjoinen ihmemaa sijaitsi välittömästi Irinan kotikaupungin Apatiitin läheisyydessä Hiipinätunturien yli tuhanteen metriin kurottavien huippujen takana.
 |
Kemin taidemuseossa järjestetyn kuivasivellintyöpajan jälkeen Irina lahjoitti
Kemin kaupungille tekemänsä kuvan Kemin kirkosta. Kaupungin puolesta lahjan otti vastaan historiallisen museon näyttelymestari Janne Kuoppala. Kuva Ari Vuorela. |
Irina Sidtikovan kuvien aiheet kumpuavat Venäjän Lapiksikin kutsutun Kuolan niemimaan ihmisistä, elämistä ja luonnosta. Näyttelyn avajaisissa Irina Sitdikova kertoi että hän on valinnut kohteet tietoisesti, koska hän haluaa antaa äänen niille, jotka eivät itse voi puhua. Ja toden totta, kuvat lumikieppin sisälle kietoutuneesta riekosta tai talviuniltaan ennenaikaisesti herännestä karhusta johtavat ajatukset väistämättä ilmastomuutoksen kourissa rimpuilevaan arktiseen luontoon ja Varzugajoen hopeaisina loistavat lohien kyljet saavat pohtimaan pohjoisia jokia uhkaavaa luonnonvaraisten kalakantojen sukupuuttoa. Silti näyttelyn yleisilme ei ole millään tavalla synkkä tai epätoivoinen vaan voimakkaat persoonalliset kuvat henkivät ihmisen ja luonnon yhteyttä ja rakkautta pohjoista kotiseutua ja sen eläjiä kohtaan.
Uralilta Kuolan niemimaalle
Vaikka Irina Sitdikovan vahva ja omaperäinen ilmaisu ja aihenvalinta henkii pohjoisten alkuperäiskansojen kansanperinnettä, löytyvät taiteilijan omat juuret yli kolmen tuhannen kilometrin päästä eteläiseltä Uralilta. Irina Sitdikova syntyi vuonna 1965 Simin pikkukaupungissa Tseljabinskin alueen länsirajoilla. Taiteellisen oppinsa hän sai Permin taideopistossa viitisensataa kilometriä syntymäkaupungistaan pohjoiseen. Vuonna 1981 matka kohti pohjoista jatkui ja Irina asettui asumaan keskelle Kuolan niemimaata Murmanskin alueen toiseksi suurimpaan kaupunkiin Apatiittiin (Apatity), missä hän asuu edelleen miehensä Andrei Nesterovin ja kahden saksanpystykorvan kanssa.
Irina tunnetaan ahkerana taiteilijana, jonka laaja taiteellinen tuotanto käsittää maaluksia ja grafiikkaa, luonto– ja kierrätystaidetta sekä kuvituksia kirjoihin ja aikakausjulkaisuihin. Hän on osallistunut näyttelyihin eri puolilla Venäjää ja aiemmin Suomessa hänen teoksiaan nähty yksityisnäyttelyissä Kemissä ja Keminmaassa. Hänen töitään on Murmanskin alueen taidemuseon ja Venäjän Tiedeakatemian Pohjois-Euroopan tutkimuksen museon kokoelmissa sekä lukuisissa yksityiskokoelmissa Venäjällä, Suomessa, Norjassa ja Saksassa. Hän on ollut jo vuosien ajana apatiittilaisten taiteilijoiden ryhmän Galleria M:n kantavia voimia ja vuonna 2016 hänet hyväksyttiin ensimmäisenä apatiittilaisena taiteilijana jäseneksi arvostettuun Venäjän taiteilijaliittoon. Vuonna 2011 Murmanskin alueen kuvernööri palkitsi hänet alueellisella taidepalkinnolla.
Luonnonsuojelija ja Suomen sekä koirien ystävä
Ihan sattumalta Irinaa ei valittu Suomi-Venäjä-Seuran Kemin osaston 75-vuotisjuhlanäyttelyn taiteilijaksi. Kemiläisten ja keminmaalaisten Venäjän kävijöiden tuttu Irina on ollut jo lähes kahden vuosikymmenen ajan. Aivan viime vuosikymmenen alkuvuosina Irinan töitä ihasteltiin Apatiitissa vuosittain järjestettävien Kivinen Kukka -korukivimessujen näyttelyissä ja pian tämän jälkeen osastojen yhteistyön puitteissa Irinalle tarjoútui mahdollisuus asettaa teoksiaan esille Keminmaan kunnatalolle.
 |
| Irina Sitdikova on kotonaan Hiipinätuntureilla. Kuva: Andrei Nesterov. |
Tutustuminen suomalaisten, varsinkin keminmaalaisen Suopajärven pariskunnan Mairen ja Unton, kanssa sytytti Irinassa mielenkiinnon suomen kieltä kohtaan. Alussa kieliopintoja ohjasi apatiitilainen Marta Fedorovna Perfilova ja myöhemmin hän on opiskellut suomea Rovala Opiston kesäkursseilla ja Sallan kesälukiossa. Nyttemmin edesmennyt kaivosinsinööri Marta Fedorovna oli intohimoinen Suomen ystävä, joka omatoimisesti opiskeli suomen kielen sanakirjan ja kieliopin avustuksella ja jonka pyyteettömään apuun pulaan joutuneet kielipuolet suomalaiset niin monta kertaa nojautuivat ja jonka opissa monet apattilaiset aloittivat rajanaapurin kielen opinnot.
Irina Sitdikovaa sitoo Suomeen myös koiraharrastus. Irina on yhdessä miehensä Andrein kanssa kiertänyt koiranäyttelyitä Suomessa, Skandinavian ja Baltian maissa. Heidän saksanpystykorvansa Vahti onkin viiden maan muotovalio ja takavuosina se oli odotettu vakiovieras Kemin kesäisissä koiranäyttelyissä. Luonto ja luonnonsuojelu ovat tärkeä osa Irinan elämää myös taiteen ulkopuolella. Irinan somepalstoja seuraavat voivatkin jatkuvasti ihailla kuvia Venäjän, Suomen ja Skandinavian tuntureilta tai laskuveden paljastamilta Vienan meren rannoilta, soilta ja metsistä.
AL
Taidenäyttely
Irina Sitdikova: Hyperborea –
Pohjoinen satujen maa
Kemin historiallisessa museossa
9.1.2019 – 17.2.2019
Näyttelyn järjestää
Suomi-Venäjä-Seuran Kemin osasto ry
 |
| "Hyperborea - Pohjoinen satujen maa" -taidenäyttely avasi Suomi-Venäjä-seuran kahdenkertaisen - tai tarkasti ottaen kolmenkertaisen - juhlavuoden tapahtumat. Tänä vuonna juhlitaan työn merkeissä osaston ja sen keskusjärjestön perustamista 75 vuotta sitten. Kotikaupunki Kemin perustamisesta tulee kuluneeksi kaksi kertaa enemmän eli 150 vuotta. |
.
